Vuosi 2009 on ollut suurten tapahtumien aikaa!!! Koin ensimmäisen IVF:n, negan, PAS:in, plussan raskaustestissä, koko raskauden!!! Raskausaika sui niinkin hyvin että olinkin sitten raskaana ihan tappiin saakka, 15 päivää yliaikaakin! Siinä välissä täytin myös 30.

Mutta tärkeimpänä: minusta tuli äiti!!! ja miehestäni isä, meistä pieni perhe!!!!

Voi tätä onnea!!!! Ei sitä uskonut millään että vihdoin neiti saapui meille, ja kuinka paljon sitä voikaan tuota pientä nyyttiä rakastaa!!! Ja miten lohduttomalta tuntuu kun pieni itkee massuvaivoja, eikä niille voi mitään...:( Kyynelsilmin käytiin tänään ekalla vaunuttelulla, oli niin kaunista ulkona ja tuntui niin pakahduttavan onnelliselta työnnellä pientä, tyytyväisenä nukkuvaa neitiä vaunuissa!

Synnytykseen... Se lopulta käynnistettiin, sujui neidin syntymään saakka aivan mallikkaasti, puudutukset meni nappiin ja ponnistaakkaan ei tarvinnut kauaa. Neiti rääkäisi heti ja sai 9 pistettä!!! Aikamoinen jötkäle tosin oli, 4,5 kg!!!! Istukka ei irronnutkaan, ja nukutuksessa irroitettiin, vuosin lähes kaiken vereni, ja sain 5 pussia tilalle. Sen verran rankka oli äidille että toipumisessa meni hetki, maidonnousu hieman viivästyi, mutta onneksi juuri kotiinlähtöpäivänä sitten alkoi nousta! Sairaalassa saatiin perhehuone, ja Isä onneksi autteli heti vaipoissa ja maidonhörpytyksissä, kun olin itse niin väsynyt. Pieni oli saanutkin sitten jo viikossa syntymäpainon takaisin, ja pikkuhiljaa siirrytään arjen rutiineihin.

Tämän blotin tarina alkaa olla tässä!! Kiitän tuhannesti ja taas tuhannesti kaikkia tarinaamme seuranneita, tukenne on ollut korvaamaton!!!

Ja ennen kaikkea, toivon sydämeni pohjasta että jokainen lapsettomuuden tiellä kulkeva saisi kokea tämän suunnattoman onnen!!!!

Täällä vielä porskutetaan...kiitos kyselyistä Elina ja Monalina!    Meidän vauveli antaa todella odottaa itseään! Toive jouluksi kotiin on jo hylätty, samoin ennen joulua syntyminen vaikutta yhä epätodennäköisemmältä. Sinänsä ei haittaa mitään, ei ole niin tärkeää milloin Hän päättää tulla tähän maailmaan, ja olokin on ihan siedettävä, ainakin fyysisesti. Yöt ovat menneet ihan hyvin, ja mitään isompia kremppojakaan ei ole. Lähinnä mietityttää tuleva synnytys, ja tietysti vauvan vointi. Päivät menee lähinnä harkkasupistuksia ja vauvan liikkeitä seuratessa. Välillä tuskastuttaa, mutta yritän ajatella että enää max viikko, sitten Hän on täällä!

Vähän on alkanut arveluttaa myös saanko kokea normaalia synnytystä. Vauvaa on veikattu 4-4,5 kg kokoiseksi, ja ei ole vieläkään kiinnittyntyt. Lieneekö lantiossa ahtautta kun mitään ei tapahdu...? Varasin juuri ajan yliaikaisuuskontrolliin keskiviikolle, joten sittenpähän nähdään mikä on tilanne.

Nyt koitan vaan keskittyä olemiseen, pieneen puuhailuun, nauttimaan vauvan liikkeistä mahassa ja otan päivän kerrallaan.

Oikein hyvää Joulua, palaan varmaan keskiviikkona päivittämään tilannetta, tai toivottavasti jo sitä ennen!

Heippa huhuilijat Anniina ja Elinainen! Ja myös muut jotka tänne vielä eksyy...:)

Täällä ollaan kuin ollaankin! Raskaus on edennyt kuin juna, ja alan vähitellen virittäytyä todelliseen "odotuksen" tunnelmaan...:)

Tuntuu uskomattomalta, ihanalta, edelleen ajoittain käsittämättömältä että olen äitiyslomalla!
Ja että aika pian, viimeistään joidenkin viikkojen kuluttua meille tulee vauva.... Välillä ihan liikuttuu jo pelkästä ajatuksesta, hormonit :)

Eniten jännittää miten osaamme hoitaa vauvaa... Synnytyskin on vähän käynyt mielessä, mutta suhtaudun siihen "otetaan vastaan mitä tulee" meinigillä. Toiveena tietysti että saisi synnyttää alakautta, ettei joutuisi sektioon tai repeäisi pahasti. Tärkeintä on kuitenkin tietysti se, että vauva saadaan hyväkuntoisena ulos, joten oon valmistautunu myös sektioon, ja luotan kyllä ammattilaisiin että pitävät vauvasta ja musta huolta.

Äitiyslomalla oon voinut tosi hyvin, ja ihka-uusi ompelukone ja sukkapuikot ovatkin laulaneet ahkerasti. Pikkuhiljaa alkaa olla pienen peti valmiina, vaatteissa vielä jotain pieniä kokoja hankkimatta.

Mitään merkkejä synnytyksestä ei kyllä oo ollut, nekin vähäiset harjoitussupistukset joita oli ennen ä-lomaa tuntuu olevan poissa, eikä pikkuinen ole vielä edes kiinnittynyt!  Joten odotus jatkuu, palaan h-hetken lähestyessä ja viimeistään sen jälkeen kertomaan tulokset ja tunnelmat!

Hyviä joulun yms. odotustunnelmia muillekkin toivottaen!

Viimeaikoina oon alkanut todella nauttia tästä raskaana olemisesta. Tunnen suurta ylpeyttä pyöristyvästä masusta, ja olen tavattoman onnellinen masussa säännöllisesti tuntuvista potkuista.

Tunnistan itsessäni muutoksen kohti tyypillistä, vähän pehmopäistä odottajaa, jonka ajatukset vähän väliä harhailee kaikenlaisissa vauvatarvikkeissa, pienissä käsissä ja jaloissa jotka muistuttavat pienestä vatsassa kasvavast ihmeestä.

Olen huomannut myös muutoksen vauvoja ja toisia raskaanaolevia kohtaan. Uskallan jutella vauva-asioista, odotuksesta, tuntuu että olen päässyt siihen "sisäpiiriin", jonka ulkopuolelle olin niin katkerantuntuisesti jäänyt.

Kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin, ja vähitellen luottavaisin mielin mennään kohti joulukuuta, jolloin meistä toivottavasti vihdoinkin tulee pieni perhe!!!:)

T: Miilu ja Pakkasneiti rvk 26+3